10 asiaa, joita ei koskaan kerrota tipin jättämisestä USA:ssa

Yhdysvaltoihin matkaajat hämmentyvät usein maan juomarahakulttuurista, ja toden totta – tipin jättäminen on USA:ssa aivan oma juttunsa, johon täytyy tottua.

Amerikassa juomarahaa maksetaan vaikka kenelle, tarjoilijoista baarimikkoihin, kampaajiin, hierojiin ja hotellipalvelijoihin asti. Tippiä voi jättää jopa lähikahvilan söpölle työntekijälle, jos siltä sattuu tuntumaan. Mutta mistä tietää, milloin tippi kuuluu asiaan ja paljonko sitä maksetaan? Ja miksi tippaaminen on ylipäätään niin vakiintunut tapa Yhdysvalloissa?

Kun matkustat USA:an seuraavan kerran, voit suhtautua tipin antamiseen huoletta – kokosimme avuksesi parhaat tippivinkit, joita kukaan ei tavallisesti kerro.

Nopea katsaus historiaan

Juomarahan maksamisesta tuli yleinen käytäntö 1900-luvun alulla. Huhutaan, että tapa rantautui Amerikkaan aristokraattien mukana.

Kun yläluokan edustajat matkustelivat Euroopassa, he tutustuivat paikalliseen tippikulttuuriin, ja kotiin palattuaan he jatkoivat juomarahojen makselua, jotta vaikuttaisivat mahdollisimman sivistyneiltä ja maailmaa nähneiltä. He saattoivat kuitenkin innostua asiasta hieman liikaa, sillä eurooppalaiset alkoivat pian kritisoida amerikkalaisia liiallisesta tippien makselusta. Samaista kritiikkiä kuulee vielä tänäkin päivänä.

Siihen, miksi amerikkalaiset tippaavat enemmän kuin eurooppalaiset, on kuitenkin pätevä syy.

1960-luvulla Yhdysvaltain kongressi päätti, että työntekijöille voi maksaa minimirajaa alhaisempaa palkkaa, mikäli työssä ansaitaan juomarahaa. Käytäntö on edelleen voimassa useissa osavaltioissa. Tämä tarkoittaa, ettei moni pärjää palkkakuittinsa summalla vaan tulee toimeen nimenomaan tippien turvin. Tämä koskee etenkin ravintola-alaa.

Kaikki juomarahojen ansaitsijat eivät silti tarvitse tippejä elantonsa pitimiksi, vaan tietyissä ammateissa ne ovat eräänlaista lisäbonusta. Yhdysvaltoihin matkaajan on siis tärkeä tietää, mitä kirjoittamattomia sääntöjä juomarahojen maksamiseen liittyy, ja toimia niiden mukaisesti.

Ravintolat ja kahvilat

1. Todellisuudessa tippiä kuuluu maksaa 20 prosenttia

Opiskelin hetken aikaa taidekoulussa ja työskentelin samalla tarjoilijana, jotta sain laskuni maksettua. Noina aikoina sain sisäpiirin tietoa siitä, miten tippeihin todellisuudessa suhtaudutaan.

Tässä tulee: Yleisen mielipiteen mukaan normaali tippi on 15–20 prosenttia, mutta tosiasiassa juomarahaa pidetään huonona, jos se jää alle 20 prosentin. Jos sain vähemmän, jäin miettimään, mitä tein väärin (ja sama pätee myös muihin tarjoilijoihin, joiden kanssa työskentelin).

Tästä ei pidä päätellä, että olimme rahanahneita hirviöitä. Jos teimme hyvää työtä, meillä oli hyvä syy siihen, että odotimme 20 prosentin tippiä. Se  selviää seuraavasta kohdasta.

2. Tarjoilijat ja baarimikot elättävät itsensä tipeillä

Tarjoileminen on rankin työ, jota olen koskaan tehnyt. Sitä voisi verrata siihen, että tekee spagaatteja dynamiittilaatikon päällä (eli juoksentelee tunteja pöydästä toiseen olemattomilla tauoilla, tasapainottelee kuumia, painavia lautasia ja muistaa tilaukset robotin lailla) ja pitää jatkuvan hymyn naamalla. Se on myös henkisesti kuluttavaa. Ihmiset ovat todella tarkkoja ruokansa suhteen, etenkin silloin, kun se ei vastaa odotuksia. Tein töitä 30 tuntia viikossa, ja sain palkkaa 200 dollaria kuukaudessa. Tiedän – kuulostaa uskomattomalta. Miksi palkkani oli niin surkea?

Muistellaanpa äskeistä historian oppituntia: siksi. Parhaimpina iltoina tienasin tippejä yli 800 dollarin edestä – luojan kiitos. Ilman niitä en olisi nimittäin saanut edes vuokraani maksettua. Tipit eivät kuitenkaan ole ilmaista rahaa, sillä tarjoilijoiden ja baarimikkojen täytyy ilmoittaa saamansa käteistipit verotukseen.

3. Asiakkaat tahdotaan tehdä tyytyväisiksi

Onko annoksesi jäähtynyt? Eikö salaatti maistu? Sano se ääneen! Euroopassa ei ilmeisesti ymmärretä tyytymättömyyden ilmauksia ollenkaan (huomautin kerran kohteliaasti siitä, että maksoin juuri kymmenen euroa pikkuruisesta pannukakusta, jonka päällä on kaksi strategisesti sijoiteltua mustikkaa – minulle todettiin töykeästi, että mene Burger Kingiin, jos ”pikaruokaa” kaipaat); USA:ssa sen sijaan toivotaan, että kerrot mielipiteesi.

Jos et ole tyytyväinen, sano siitä tarjoilijalle saman tien. Mikäli haukut saamasi burgerin maan rakoon vasta siinä kohtaa, kun lautasesi on jo tyhjä, sinua ei liiemmin arvosteta asiakkaana.

Ja tiedoksi vielä, että pannukakut ovat USA:ssa paljon suurempia ja halvempia kuin Euroopassa!

4. Älä ylläty, jos jättämäsi tippi kyseenalaistetaan

Amerikkalaiset eivät turhia arastele. Jotkut pitävät meitä pinnallisina, koska olemme ulospäinsuuntautunutta ja ystävällistä väkeä, joka kehuu häpeilemättä vastaantulijan takkia tai kampausta. Olemme myös väkeä, joka lähtee kainostelematta asiakkaan perään, jos hän jättää liian vähän tippiä.

Jos olet tyytymätön johonkin, sano se ääneen. Tarjoilija tai muu asiakaspalvelija tekee todennäköisesti kaiken voitavansa, jotta saisi sinut paremmalle mielelle. Annoksesta ei välttämättä peritä maksua ollenkaan, tai sitten saat ilmaisen jälkiruoan. Vähintäänkin sinulle esitetään vilpitön anteeksipyyntö.

Jos joku moittii antamaasi tippiä, muista, että se on Yhdysvalloissa aivan normaalia. Voit välttää kyseiset tilanteet jatkossa, kun kerrot ongelmista tarjoilijalle ennen laskun maksua.

Muut palvelualat

5. Taksinkuljettajat ja hotellipalvelijat

Jos suuntaat USA:ssa johonkin kaupunkiin, on todennäköistä, että teet kohteessa taksimatkan tai pari. Nykyisin takseissa on usein digitaalinen näyttö, josta voi valita juomarahan suuruuden, kun kyyti on perillä. Itse valitsen tavallisesti pienimmän summan (joka on silti varsin mukava – 15 prosenttia), ellei kuljettajaksi sitten satu poikkeuksellisen viihdyttävää tapausta.

Jos kyseessä on hotellipalvelija, joka auttaa laukkujen kantamisessa, toimittaa huonepalveluun tehdyt tilaukset ja avaa auton ovet puolestani, annan tavallisesti 2–3 dollarin tipin. Paras tapa juomarahan jättämiseen on kiittää palvelijaa ja ojentaa samalla siististi taitellut dollarin setelit hänen käteensä. Älä tee tilanteesta suurta numeroa, äläkä tippaa ryppyisillä seteleillä.

6. Kampaajat ja parturit

Siskoni Anna on työskennellyt USA:ssa kampaajana viimeiset 15 vuotta. Hän on ehtinyt näkemään kaikki ammatin nurjat puolet, kuten viime tipassa peruutetut ajanvaraukset, epärealistiset hiustoivomukset ja – kaikkein pahimpana – ihmiset, jotka eivät maksa tippiä.

Kampaajan työ on fyysisesti raskasta (oletko koskaan koettanut föönata hiuksia pyöröharjalla, käsitellä leikkuusaksia tai viettää koko päivää seisaallaan?), ja se vaatii myös väriteorian tuntemusta, luovuutta, yksityiskohtien huomioimista ja sosiaalisia taitoja. Jos olet tyytyväinen kampaajaasi, osoita se hänelle ja maksa palvelun päälle 20–25 prosentin tippi. Jos jätät juomarahan välistä tai olet muulla tapaa rasittava, päädyt kampaamon mustalle listalle. Vältä sitä.

7. Kauneushoitolat, hieronnat ja muut kylpyläpalvelut

Näiden alojen peukalosääntö on 15–20 prosentin tippi. Ole kuitenkin tarkkana automaattisesti lisättyjen palvelumaksujen varalta. Siis minkä?

Palvelumaksut ovat uudenlainen tippien keräämisen tapa, josta on tulossa Amerikassa yhä tavallisempi. Joissakin kylpylöissä ja kauneushoitoloissa hintaan lisätään automaattisesti lisämaksu (yleensä 20 prosenttia), joka merkataan mukaan jopa lahjakorttiostoihin.

Tarkista siis palveluntarjoajan ehdot ennen varauksen tekemistä, jottei mahdollinen hinnannousu tule yllätyksenä, ja päätä, kuinka suhtaudut tällaiseen käytäntöön. Itse en pidä sitä reiluna, mutta en kuitenkaan välttele palveluntarjoajia pelkän palvelumaksun takia.

Muutama lisävinkki

8. Käteinen on ykkönen

Useimmat ottavat tippinsä mieluiten käteisenä – se on konkreettista rahaa, jonka voi viedä kotiin työvuoron päätteeksi. Jos juomaraha maksetaan kortilla, sen saa vasta muutaman päivän kuluttua ja summa kulkee perille esimiehen kautta. Älä kuitenkaan jätä tippaamista väliin, jos sinulla ei ole käteistä mukana. Juomarahaa arvostetaan, maksettiin se missä muodossa tahansa.

9. Dollarin setelit ovat kallisarvoisia

Jos majoitut hotellissa, varmista, että sinulla on dollareita taskussa. Tällöin sinun on helppo sujauttaa pari seteliä hotellipalvelijan käteen, kuten edellä neuvottiin. Baareissa kirjoittamaton sääntö on, että tippiä kuuluu maksaa dollari per juoma. Lisäksi jätän itse hotellisiivoajille päivittäin muutaman dollarin tipin.

10. Paikat, joissa tippiä ei tarvita

Nyt kun tiedät, että amerikkalaiset ovat vannoutunutta tippikansaa, saatat miettiä, onko olemassa tilanteita, missä juomarahaa ei makseta. Tippaaminen ei ole tarpeen pikaruokaravintoloissa tai kahviloissa, joissa ei ole pöytiintarjoilua. (Mutta älä huoli – tiskillä on silti varmuuden vuoksi tipeille varattu purkki.)

Siinä se. Mukavaa tippailua!