Ruokafaktoja: Kierros maailman keittiöihin

Ruoan maailma on yhtä moninainen kuin ihmiset, jotka maailman keittiöissä häärivät – aina italialaisten isoäitien taidonnäytteistä Vietnamin kulinaarisiin vaikutteisiin saakka. Tehdäänpä siis pieni kierros, jonka aiheena ovat maailman ruokakulttuurit. Opit uutta, ja kun pääset tekstiin loppuun saakka, olet varmasti nälkäisempi kuin koskaan. (Maistuisiko vaikkapa lounaspizza?)

Italia – Maa, jossa keittiö on isoäidin valtakunta

Väittelyä siitä, mikä ruokalaji ansaitsisi Italian kansallisruoan arvonimen, voisi jatkaa loputtomasti – ja vastaus riippuu täysin siitä, kuka asiaa on kommentoimassa. Milanolainen todennäköisesti toteaisi, että Italian herkullisin ruoka on cotoletta tai risotto alla Milanese, ja napolilainen muistuttaisi, että aitoja pizzoja valmistetaan ainoastaan Napolissa.

Yksi asia on kuitenkin varma: olipa kyseessä sitten pizza, pasta tai risotto, parhaiden italialaisten ruokien takana ovat nonnat eli italialaiset isoäidit. He ovat niitä, jotka pitävät aidot reseptit elossa kokkaamalla itse, opettamalla muita ja kertomalla nuoruutensa ruokamuistoista.

Ruotsi – Maa, jossa olennaisinta on “fika” (eivät lihapullat)

Saatat kuvitella, että Ruotsin huomattavin ansio ruokarintamalla ovat Ikean lihapullat. Tosiasiassa länsinaapurimme arjessa on kuitenkin toinen erityispiirre, joka on paljon olennaisempi keskivertoruotsalaisen kannalta – nimittäin fika.

Fika on ruotsin sana kahvitauon viettämiselle, ja sitä käytetään tavallisesti verbinä. Siinä ei kuitenkaan ole kyse pelkästä sumpin hörppimisestä, vaan fika on suoranainen instituutio, jonka keskiössä on muiden kanssa jutustelu sekä laatuaika ystävien, kollegoiden tai perheenjäsenten kera.

Fikassa tiivistyy jotakin niin olennaista, että ruotsalaiset eivät mielellään käännä sanaa ulkomaalaisille. He pitävät kuitenkin huolta, että sen merkitys on selvä jokaiselle, joka laskee jalkansa Ruotsin maaperälle.

Yhdysvallat – Maa, jossa koko ratkaisee

Yhdysvaltojen ruokakulttuurissa avainsana on ylenpalttisuus. Annoskoot ovat pahamaineisen suuria, ja monet ihmiset tuntuvat noudattavan ”mitä isompi, sitä parempi” -ajattelua.

Jotkin ravintolat ovat vieneet ajatuksen astetta pidemmälle järjestämällä mielipuolisia ruokahaasteita. Miltä kuulostaisi esimerkiksi vajaan 50 kilon hampurilainen, joka täytyy tuhota alle tunnissa? Mainittu haaste on tarjolla Clinton Station Dinerissa New Jerseyssä, ja vaikka sen voi suorittaa kymmenen hengen tiimillä, jokaisen täytyy silti hotkia purilaista noin viisi kiloa.

Kaikki haasteen läpäisevät saavat 2 000 dollarin käteispalkinnon, mutta on syytä miettiä, onko homma todella sen arvoista.

Iso-Britannia – Maa, joka on hullaantunut curryyn

Tiedätkö, ketkä rakastavat intialaista ruokaa enemmän kuin intialaiset itse? Britit!

Intialaiset ruoat ovat olleet pitäneet kärkeä brittien suosikkilistalla jo vuosikymmeniä, ja maassa on laskelmien mukaan yli 15 000 intialaista ravintolaa; niitä löytyy yksin Lontoosta enemmän kuin Mumbaista tai Delhistä. Lisäksi monet suosituimmat annokset, kuten kaikkialla tarjoiltava tikka masala, ovat itse asiassa moderneja keksintöjä, jotka on suunniteltu länsimaiseen makuun sopiviksi.

Intialaisille curry on huomattavasti monimutkaisempi konsepti, joka kattaa kaikenlaiset maustetut, kastikkeiset pataruoat. Se ei siis viittaa yksittäiseen mausteeseen, vaan curryjen valmistuksessa käytetään itse asiassa mausteseosta, johon kuuluu usein muun muassa kurkumaa, kuminaa ja chiliä. Tämän seurauksena voi varmasti todeta, että curryn alkuperäisillä kotikonnuilla ruoasta on yhtä monta versiota kuin maassa on ihmisiä (ja kyseinen lukema on yli miljardi).

Uusi-Seelanti – Maa, jossa kiivi ei ole pelkkä hedelmä

Jos pyydät Uudessa-Seelannissa kiiviä, ovellesi saattaa ilmaantua lauma paikallista väkeä. Miksikö? Siksi, että tässä maailmankolkassa kiwi ei ole pelkästään hedelmä, vaan todella yleinen ja suosittu lempinimi uusiseelantilaisille ihmisille. Sana ei ole lainkaan loukkaava, vaan päinvastoin sympaattinen hellyydenosoitus.

Vaikka kiwi-nimitys on tässä tapauksessa lainattu samannimiseltä linnulta, myös kiivihedelmä on Uudessa-Seelannissa merkittävässä roolissa – se on nimittäin yksi valtion keskeisimmistä vientituotteista. Jos kiivihedelmä ei päädy rahtikonttiin, se siivutetaan todennäköisesti pavlovan päälle. Kyseinen herkku on Uuden-Seelannin kansallisjälkiruoka, joka koostuu marengista, tuoreista hedelmistä ja kermavaahdosta.

Japani – Maa, jossa sushin syömiseen liittyy sääntöjä

Olet kenties siinä luulossa, että hankalin osuus sushin syömisessä on poimia annospalaset syömäpuikoilla (sulavasti ja itseään nolaamatta). Todellisuudessa sushiin liittyy kuitenkin myös monia sääntöjä, jotka on syytä muistaa, ennen kuin hyökkäät suussasulavan sashimin kimppuun.

Esimerkkejä: Älä koskaan puraise sushia puoliksi ja laske toista puolikasta takaisin lautaselle. Japanissa sushi kuuluu syödä kokonaisina annospaloina, yksi kerrallaan. Älä myöskään kippaa wasabia soijakastikkeeseen (tai sekoita näitä keskenään, kuten monet tekevät). Wasabi on tarkoitus laittaa suoraan sushin päälle, ja hienommissa ravintoloissa kokki itse asiassa huolehtii asiasta ruokailijan puolesta. Pikkelöityä inkivääriä ei puolestaan kuulu hotkaista sushin kanssa, vaan sitä on tarkoitus käyttää sushipalasten välillä makuaistin puhdistajana.

Espanja – Maa, jonka tapaksista kerrotaan legendoja

Jos olet kuullut Espanjasta, olet todennäköisesti kuullut myös tapaksista. Ne ovat pieniä annospaloja, joita tarjoillaan lähes jokaisessa espanjalaisbaarissa alkuillasta myöhäiseen yöhön saakka. Sana tapas tulee espanjan verbistä tapar (peittää), ja ruoan historia on todella pitkä – mutta siitä on myös kiivaita erimielisyyksiä.

Erään legendan mukaan Andalusian väki alkoi peittää viinilasinsa leipäpalasella, jotteivat kärpäset ja muut lentävät hyönteiset hukuttautuisi niihin. Tämän myötä baarimikot ryhtyivät lisäämään leiville suolaisia lihanpaloja, jotta ihmisille tulisi jano ja viiniä ostettaisiin enemmän.

Toinen, Kastilia-La Manchan alueella syntynyt legenda taas kertoo erään tavernanpitäjän hoksanneen, että huonon viinin maun saa peitettyä tehokkaasti kypsytetyn juuston pistävällä aromilla. Tämän jälkeen hän alkoi keplotella tarjoilemalla jokaisen lasillisen pienen juustonpalan kera, jotta voisi kaupata vähemmän laadukasta viiniä kiinni jäämättä. Ja näin tapakset olivat saaneet alkunsa!

Vietnam – Maa, jossa jokaisella on lusikkansa (tai syömäpuikkonsa) sopassa

Kun ajatellaan Vietnamin sijaintia, ei ole mikään ihme, että sen ainutlaatuisessa ruokakulttuurissa on vaikutteita monista maista. Kun mongolit hyökkäsivät Vietnamiin viime vuosituhannen alulla, he toivat mukanaan naudanlihan. Kiinalaiset taas jättivät jälkensä paikalliseen keittiöön esittelemällä väelle syömäpuikot sekä uusia ruoanlaittotekniikoita, kuten nopean öljyssä kypsentämisen.

Moni ei kuitenkaan tiedä, että Vietnamin keittiössä ovat olennaisessa roolissa myös patongit ja jäätelö. Kun ranskalaiset tekivät Vietnamista siirtomaansa, he toivat alueelle muun muassa patongit, pateen ja vanukkaan. Vietnamin sodassa taas amerikkalaiset kaipasivat niin kovasti jäätelöä, että he rakensivat Vietnamiin lukuisia jäätelötehtaita, jotta saisivat mielitekonsa taltutettua.