Paluu New Yorkiin

Mun ensikosketus New Yorkiin tapahtui viime kesänä, kun vietin täällä kolme viikkoa kielikurssilla. Noi viikot oli niin huikeita, että tällä kertaa aloin ihan tosissani miettiä paluuta vähän pidemmäksi ajaksi. Valmistuin lukiosta joulukuun alussa, joten mikä olisikaan parempi tapa viettää puolikas välivuosi kuin lähtemällä ulkomaille?

Opintovuoteen valmistautuminen alkaa pian reissun varaamisen jälkeen. Kaavakkeiden täyttelemistä, lentojen ja vakuutuksen pohtimista, mahdollisten rokotteiden ottamista… Hoidettavien asioiden lista vaihtelee vähän opiskelijan ja kohteen mukaan.

USAan lähtiessä tärkein juttu on ehdottomasti viisuminhaku. Mä olin varautunut hulluun paperisotaan ja tiukkaan haastatteluun, mutta todellisuudessa mun pitikin vain täyttää netissä muutama lomake, ja haastateltustakin selvisin yhdellä kysymyksellä. Tosin pientä lisäjännitystä viisumuprosessiin toi ajan puute: tein päätöksen opintovuodelle lähdöstä vain muutama kuukausi ennen lähtöä, ja kaiken lisäksi juuri mun viisumin postittamisen aikoihin alkoi postilakko. Olin siis vähintäänkin helpottunut, kun passi lopulta kolahti postilaatikkoon sopivasti pari viikkoa ennen lähtöpäivää.

Myös pakkaaminen oli vähän isompi operaatio kuin tavalliselle lomamatkalle lähtiessä. Miten saada puolen vuoden tavarat tungettua yhteen laukkuun, kun mukaan pitäis mahtua kaikki tarvittava talvikamoista kesävaatteisiin? 23 kiloon piti saada myös isäntäperheen tuliaiset (miksi oi miksi suklaa painaa niin paljon), ja jättää edes vähän tilaa paluumatkaa varten. No, enpä taida olla ainoa, joka tulee palaamaan kotiin useamman laukun kanssa.

Viimeiset viikot ennen lähtöä oli tiukasti aikataulutettu: töitä, pakkaamista, kavereiden näkemistä, ja viime hetken hankintoja aina uudesta adapterista ksylitolipurkkaan. MyEF muistutti lähtötasotestin tekemisestä ja To do -lista lentolippujen tulostamisesta.

Kaikki valmistelut päättyvät kuitenkin siihen kaikkein parhaimpaan juttuun: lähtöön. Mikään ei voita sitä tunnetta, kun vihdoin saa heittää laukun hihnalle ja kävellä passi kädessä turvatarkastukseen. Etenkin kun tietää, että tällä kertaa paluulento koittaa vasta puolen vuoden päästä.