EF Talks: Kokenut EF-majoittaja Rita kertoo, millaista on tarjota koti kansainvälisille opiskelijoille

Tapasimme Ritan hänen kotonaan Brightonissa, Englannissa, ja tunsimme olomme saman tien todella tervetulleiksi. Hyväntuulisella rouvalla oli ystävällinen katse, ja heti kun pääsimme ovesta sisälle, hän kysyi, tahtoisimmeko teetä. Pöydällä lojui keskeneräinen neuletyö, jonka Rita siivosi pois kuppien tieltä. ”Kudon jatkuvasti, erityisesti leluja ja vauvanvaatteita”, hän selitti iloisesti.

Ritan koti oli yhtä lämminhenkinen kuin talon emäntäkin. Seinille oli ripustettu lukemattomia valokuvia kansainvälisistä oppilaista, jotka ovat majoittuneet talossa vuosien varrella. Kuvat syntymäpäiväjuhlista, rannalla vietetyistä päivistä ja yhteisistä teekutsuista paljastavat, kuinka paljon Rita näkee vaivaa, jotta ulkomailta saapuneet oppilaat viihtyisivät hänen luonaan mahdollisimman hyvin.

Tahdoimme kuulla enemmän siitä, mitä onnistunut oppilaiden majoittaminen edellyttää ja mitä Rita on oppinut kokemuksistaan. Siemaisimme siis nopeasti hieman teetä ja siirryimme vauhdilla kysymysten pariin.

Kiitos, että saimme tulla vierailulle! Aloitetaan ihan alusta: mistä syystä ryhdyit majoittamaan ulkomailta saapuvia oppilaita?

Minulla on osa-aikatyö, ja pohdin kovasti, miten voisin saada hieman lisätienestejä. Ystäväni ehdotti kansainvälisten oppilaiden majoittamista, ja idea syntyi siitä. Olen päässyt tapaamaan todella mukavia ihmisiä ja löytänyt uusia ystäviä – aika ajoin oppilaat jopa kirjoittavat minulle ennakkoon ja ottavat näin yhteyttä.

Kuinka otat oppilaat vastaan, kun he saapuvat luoksesi ensimmäistä kertaa?

Kun luokseni tulee uusi oppilas, esittelen itseni ja näytän, mistä hänen huoneensa löytyy. Sanon aina, että oppilas voi tulla alakertaan ja syödä keittiöstä mitä ikinä tahtoo – hänen ei tarvitse erikseen pyytää syömistä tai juomista täällä asuessaan.

Jos luonani ei majoitu samaan aikaan muita oppilaita, joiden seurassa uusi tulokas löytäisi koululle, saatan hänet perille ensimmäisellä koulumatkalla. Näin hän oppii reitin ja tietää, millä bussilla matkustaa.

Kuulostaa mukavalta – sinulla on varmasti mahtavia muistoja oppilaista, jotka ovat asuneet täällä. Kuinka kauan olet tarjonnut kotimajoitusta?

Olen majoittanut oppilaita kolme vuotta, ja heitä on mahtunut tähän aikaan yhteensä 80. Minulla ei ole tietokonetta, joten säilön tiedot kaikista oppilaista tietyssä kansiossa – kaikki olennainen on siellä hyvässä järjestyksessä, ja näin tiedän tarkalleen, kuka kukin on, kun he tulevat uudelleen vierailulle.

Vaikuttavaa – olet selvästi omistautunut asiallesi! Onko tuossa takanasi olevassa kuvassa oppilaita, jotka ovat majoittuneet täällä aiemmin?

On! Viime vuonna koulu järjesti avoimien ovien iltaman, joka sattui samalle päivälle kuin oma syntymäpäiväni. Minut kutsuttiin mukaan, ja ilta oli todella mukava: pääsin tapaamaan monia muita isäntäperheitä Brightonin alueelta. Kerroin oppilailleni, että olisin illan poissa, ja kun palasin kotiin, kolme luonani majoittunutta tyttöä – eteläkorealainen, ranskalainen ja japanilainen – eivät meinanneet päästää minua sisälle! Yksi heistä vain hoki ”ei saa tulla, ei saa tulla”. Parinkymmenen minuutin päästä tytöt astuivat ulos ja lauloivat ”Paljon onnea vaan”, ja kun menin sisälle, vastassa oli juhlakattaus ja ilmapalloja pitkin lattioita. Se oli todella mieluisa yllätys.

Varmasti! Mitä ulkomaalaiset oppilaat ovat mieltä Brightonista?

He viihtyvät täällä todella hyvin! He aina hämmästelevät, miten paljon tekemistä täällä onkaan. Etenkin maaseudulta saapuneita ilahduttaa se, että aika ei tule koskaan pitkäksi ja myös ilta-aikaan löytyy paljon tekemistä.

Pidätkö yhteyttä oppilaisiin, kun he ovat palanneet kotimaihinsa?

Kyllä, olen edelleen yhteydessä useisiin oppilaisiin, jotka ovat asuneet luonani. Saan heiltä aina silloin tällöin tekstiviestejä ja jopa kirjeitä.

Eräs sveitsiläinen nuori nainen sai hiljattain vauvan, joten neuloin pienokaiselle peiton, neuletakin ja myssyn ja postitin ne hänelle. Eilen sain kiitokseksi paketillisen makeisia, jotka olivat samalla lahja tulevan syntymäpäiväni kunniaksi!

Mikä on vakioannos, jota tarjoat luonasi asuville oppilaille?

Oppilaat palaavat kotiin usein iltaseitsemän aikoihin. Kokkaan heille joka päivä jotakin erilaista, esimerkiksi lasagnea tai liha-perunasoselaatikkoa. Haluan tarjota heille lämpimän aterian joka ilta, ja nautin kovasti ruoanlaitosta!

Oppilaiden täytyy usein keskittyä kotitehtäviin illallisen jälkeen, jolloin vetäydyn itse neulomaan olohuoneeseen.

Ovatko oppilaat usein hermostuneita tänne tullessaan?

Eräs ranskalainen tyttö, joka asui luonani syys-lokakuussa, oli aluksi todella pelokas. Kun istuimme alas ja juttelimme, hän alkoi kuitenkin vähitellen tyyntyä. Kun tutustuimme hieman paremmin, kuulin, että hän oli ensi kertaa omillaan ja poissa perheensä luota, ja häntä pelotti aluksi, ettei hän viihtyisi täällä tai pitäisi minusta tai koulusta. Kaikeksi onneksi hän kuitenkin sopeutui todella nopeasti ja alkoi viihtyä hyvin.

Mikä on suosikkisi oppilaisiin liittyvistä muistoista?

Majoitin kahta italialaista poikaa, jotka ilmoittivat viimeisellä viikolla, että aikoivat mennä käymään Portsmouthissa. He kutsuivat minut mukaan. Pojat maksoivat junalippuni kiitoksena – he tahtoivat osoittaa, kuinka paljon arvostivat kaikkea, mitä olin tehnyt heidän eteensä. He ottivat paljon kuvia ja esittelivät niitä minulle. Kun tulin seuraavana päivänä kotiin, he antoivat minulle lahjan: he olivat tulostaneet yhden kuvista ja kehystäneet sen, ja se on minulla edelleen seinällä.

Menin käymään EF:n Brightonin-koululla aiemmin tänä vuonna, ja kun astuin toimistoon, koko henkilökunta tervehti minua ja tiesi, kuka olen. Selvisi, että heillä on sama kuva koulunsa seinällä!

Mikä on pisin aika, jonka yksittäinen oppilas on asunut luonasi?

Tähän mennessä puoli vuotta. Ensi viikolla saapuu kuitenkin kaksi oppilasta, jotka aikovat asua luonani kahdeksan kuukautta!

Vaikuttaa siltä, että todella jättänyt jäljen luonasi asuneiden oppilaiden elämään.

Olen itsekin todella nauttinut oppilaiden majoittamisesta. Se on ollut todellinen kokemus, ja olen kohdannut matkan varrella monia mukavia ihmisiä. Minulla on aina ennen ollut lemmikkieläimiä, joten kun koirani kuoli, tunsin oloni todella yksinäiseksi. Oppilaiden majoittaminen on kuitenkin auttanut paljon.

Minulla ei ole omaa perhettä, joten yritän parhaani mukaan huolehtia oppilaista kuin omista perheenjäsenistä. Jos minulla olisi poika tai tytär, joka lähtisi ulkomaille, tahtoisin, että häntä kohdellaan mahdollisimman hyvin.

Oli todella mukava päästä tapaamaan sinut, Rita. Kiitos, että jaoit kokemuksiasi kanssamme!

Kiitos, että tulitte! Oli mukava tavata!