Mikä on paras ikä kielten oppimiseen?

Vaikka kielen oppimisesta tiedetään jatkuvasti enemmän, myytti siitä, että lapset kykenisivät siihen muita paremmin, elää vahvana. Tämän takia kielten opiskelu tuntuu monista liian suurelta haasteelta. Todellisuus on kuitenkin se, että kaikki voivat – ja kaikkien pitäisi – opetella kieliä, eikä paras ikä kielten oppimiseen ole suinkaan takana, vaikka lapsuudesta olisi jopa kymmeniä vuosia. Tässä perustelut.

Kuinka opimme

Kielen oppiminen on yksi aivojen keskeisistä tehtävistä, sillä sen ansiosta pystymme hahmottamaan ympäröivää maailmaa. Jos kielelle ei altistu jo varhaisessa vaiheessa, kyky sen käyttämiseen jää todella rajalliseksi. Tarinat hylätyistä lapsista ovat osoittaneet traagisella tavalla, kuinka olennaista varhainen altistus on ja mitä tapahtuu, jos lapselta riistetään mahdollisuus kielen kuulemiseen elämän ensimmäisinä vuosina.

Vauvoilla on kuitenkin alttius kuunnella ja jäljitellä kieliä jo ennen syntymää, ja tutkimukset ovat osoittaneet, että vauvat itkevät ja kommunikoivat tietynlaisella ”aksentilla” jo ennen kuin osaavat käyttää sanoja. Kyky puhua omaa äidinkieltä rakentuu tämän perustan varaan, ja lapsen kyky ilmaista itseään kehittyy hämmästyttävää tahtia ensimmäisten elinvuosien aikana.

Prosessia, jossa lapsi oppii käyttämään kieltä, kutsutaan implisiittiseksi oppimiseksi. Siinä on kyse kuullun omaksumisesta ja sen jäljittelemisestä. Lapsilla on suuri motivaatio hankkia keino, jonka avulla he voivat ilmaista tahtonsa mahdollisimman tehokkaasti. He eivät siis ajattele opettelevansa kieltä, vaan yksinkertaisesti tekevät niin.

Miksi opimme

Lapset ovat alttiita nopealle kielen oppimiselle myös siksi, että se auttaa heitä selviytymään ja menestymään – sekä kotona että laajemmassa sosiaalisessa ympäristössä. Vaikka he saavat todennäköisesti opetusta oikeaoppisesta kielen käyttämisestä, oppiminen ei todellisuudessa noudata mitään jäsenneltyä rakennetta. Sen sijaan lapset omaksuvat kieltä elämällä sen parissa, ja kyse on jatkuvasta, sekavasta prosessista, joka pohjautuu yrityksen ja erehdyksen menetelmään.

Jos lapsi on kaksi- tai monikielinen, hän kykenee luovimaan vaivatta useamman kielen parissa. Tämä luo hänelle (ja hänen aivoilleen!) lähtökohdan, joka voi tarjota useita elämänmittaisia etuja.

Oppimisprosessi ei kuitenkaan pääty lapsuuteen, ja halumme laajentaa kielellisiä kykyjämme kasvaa monella tapaa, kun saamme lisää ikää.

Kielten tapauksessa ihmiset ovatkin luonnostaan elinikäisiä oppijoita. Eräässä hiljattain toteutetussa, historian laajimpiin kuuluneessa kielten oppimisen tutkimuksessa tultiin siihen tulokseen, että täysin sujuvan kielitaidon saavuttaminen voi viedä jopa 30 vuotta, vaikka kyse olisi omasta äidinkielestä. Lisäksi opimme sanoja, fraaseja ja puhekielen ilmaisuja läpi elämämme. Kehitymme äidinkielemme mukana, ja samalla itseilmaisustamme tulee entistä hienostuneempaa ja vivahteikkaampaa.

Koska maailma on jatkuvasti kansainvälisempi, meitä kannustetaan myös opettelemaan vieraita kieliä, jotta pystymme osallistumaan kansainvälisiin keskusteluihin, seuraamaan ulkomaisia medioita, tekemään kauppaa tai työskentelemään muissa maissa sekä rakentamaan ihmis- ja ystävyyssuhteita rajoista piittaamatta. Jos ihminen ei hallitse yhtäkään maailmankieltä, kuten englantia tai espanjaa, hän voi tuntea irrallisuutta muusta maailmasta todella kirjaimellisella tavalla.

Miksi siis suhtaudumme kielten opiskeluun usein niin epäileväisesti, vaikka meillä on siihen synnynnäinen halu ja tarve?

Hankaluudet ovat korvien välissä – ja kieltä oppii sen keskellä

On varsin tavallista kuulla jopa nuorten aikuisten sanovan, että kielen oppiminen on liian vaativaa ja he ovat siihen liian vanhoja. Lisäksi monet epäröivät, koska heistä tuntuu hankalalta tehdä virheitä muiden edessä – vaikka he eivät sitä itse myöntäisikään.

Mutta onko paras ikä kielten oppimiseen todella lapsuudessa, ja onko oikeasti todettu, että se muuttuisi vaikeammaksi iän myötä?

MIT:ssä suoritettiin hiljattain laaja tutkimus, jonka perusteella lapsuusajan altistus on yhteydessä tiettyihin sujuvan kielitaidon osatekijöihin. Eräs esimerkki näistä ovat tietyt englannin kielioppisäännöt ja niiden täydellinen hallinta. Väite siitä, että teinit ja aikuiset oppisivat kieliä tehottomammin kuin lapset, on kuitenkin saanut niukasti tukea, varsinkin silloim, kun opiskelu ei tähtää natiivitason kielitaitoon.

Joissakin tutkimuksissa on jopa havaittu, että aikuiset oppivat kieliä nopeammin kuin lapset, minkä perusteella paras ikä kielten oppimiseen koittaisi vasta aikuisena. Tämä havainto tehtiin muun muassa tutkimuksessa, joka kohdistui kaksikielisiin katalaanin ja espanjan puhujiin, jotka opiskelivat englantia vieraana kielenä.

Myös omat, kattavat tutkimuksemme ovat osoittaneet, että aikuiset voivat oppia kieltä nopeasti jopa aloittelijatasolla, erityisesti silloin, kun opiskeluun kuuluu jatkuvaa kielelle altistumista. Joshua Hartshorne, Boston Collegen psykologian apulaisprofessori ja edellä mainitun MIT-tutkimuksen johtava kirjoittaja, vahvistaa asian. Hän on todennut seuraavaa: ”Opiskelisin itse immersiivisessä ympäristössä. Datamme osoittaa, että immersion vaikutus on valtava – ja se pysyy suurena myös silloin, kun huomioidaan melko suuret ikäerot.”

Jatkuva altistus toimii, koska se tekee oppimisesta luonnollista, tarpeellista, hauskaa ja tauotonta.

Aikuisilla kielen oppijoilla on myös eräs etu puolellaan: he osaavat lähestyä itse oppimista jäsennellyllä tavalla.

Opiskelutaidoista on paljon apua

Kouluvuosien aikana selvitämme, millaisia oppijoita olemme. Joillekin kuunteleminen on toimiva menetelmä, siinä missä toisten kannattaa kirjoittaa asioita ylös sekä opetella erilaisia sääntöjä ja kaavoja. Varhaiseen aikuisuuteen mennessä olemme oppineet, kuinka itse asiassa opimme.

Tämä jäsentynyt käsitys on suureksi hyödyksi, kun tarkoituksena on oppia vierasta kieltä, sillä kielet perustuvat itsessään jäsentyneisiin rakenteisiin.

Myös keskittymiskyvyllä on merkitystä. Kun opiskelu noudattaa tiettyä rakennetta, siihen kykenee myös keskittymään paremmin. Aikuinen pystyykin pitämään huomionsa opiskeltavassa asiassa ajan, joka on lapselle mahdoton. Antonella Sorace, kehityksellisen lingvistiikan professori ja Bilingualism Matters -keskuksen johtaja Edinburghin yliopistosta, kutsuu tätä kykyä ”eksplisiittiseksi oppimiseksi”, vastapainoksi lasten implisiittiselle, epäsuoremmalle oppimistavalle.

Päämäärät edistävät oppimista

Kun vanhenemme, opintoihin ja uraan liittyvät päämäärämme selkeytyvät, mikä voi motivoida meitä entistä enemmän. Saatamme esimerkiksi suhtautua ranskan opiskeluun suurella motivaatiolla, koska tahdomme työskennellä diplomaatteina, tavoitella sujuvaa englannin taitoa, jotta pystymme luomaan kansainvälistä uraa, tai tähdätä keskustelutaitoon korean kielessä, koska rakastamme K-popia. Toisin sanoen opiskelun syystä tulee yhtä merkittävä menestystekijä kuin keinoista, joita oppimisessa käytetään.

Myös sosiaalinen vuorovaikutus on tässä olennaisessa roolissa. Lasten tavoin myös aikuiset oppivat kieltä tavallisesti nopeammalla tahdilla, mikäli he ovat tekemisissä muiden kieltä opiskelevien kanssa ja käyttävät hankkimiaan taitoja vuorovaikutustilanteissa, jotka tuottavat heille iloa.

Kielten opiskelussa pätee kuitenkin sama sääntö kuin kaikissa muissa matkoissa: perille pääsee helpommin, jos tiedämme, minne olemme menossa.

Sujuva kielitaito ei ole aina hyvä tavoite

Pitäisikö vieraan kielen opiskelun tähdätä aina sujuvaan kielitaitoon? Täydellisen sujuvuuden saavuttaminen on hankalaa, ja se vaatii paljon aikaa. Tiettyjä kieliä on vaikeampi oppia kuin toisia – esimerkiksi englanti on verrattain helppoa – mutta sujuva kielitaito vaatii joka tapauksessa pitkäkestoista ponnistelua ja kielialtistusta. Tämä pätee myös lapsiin; heillä oppiminen vain tapahtuu vähemmän tietoisesti.

Sujuvuuteen takertuminen saattaakin heikentää motivaatiota. Vaikka se on monille täysin pätevä tavoite, oppimiselle kannattaa paljon mieluummin asettaa tarkempi ja realistisempi päämäärä. Se voi olla esimerkiksi kyky vaivattomaan kielen lukemiseen ja ymmärtämiseen, tai yksinkertaisesti se, että tunnet olosi itsevarmaksi, kun käytät kieltä arkisissa tilanteissa tai uusien ihmisten seurassa. Tällainen tavoite tehostaa oppimista ja ehkäisee lannistumista, jonka täydellisyyden tavoittelu saa helposti aikaan.

Konkreettiset tavoitteet ovat välttämättömiä kieliopinnoissa menestymiselle, mutta motivaatiota voi saada jopa enemmän siitä, kuinka paljon kielestä on hyötyä laajemmassa mielessä.

Kielten opiskelu ei paranna ainoastaan kielitaitoa

Kieltä ei opita tyhjiössä. Tutkimukset ovat osoittaneet, että uuteen kulttuuriin uppoutuminen sekä vuorovaikutus yli kulttuuri- ja maarajojen voivat tehdä meistä luovempia.

Lisäksi uuden kielen oppiminen ja luonteva kielestä toiseen siirtyminen opettavat näkökulman vaihtamista ja uudenlaista maailman tarkastelemista. Tämä voi tehdä meistä empaattisempia ja saada meidät suhtautumaan muihin entistä hyväksyvämmin.

Lisäksi useamman kielen osaaminen voi auttaa meitä tuntemaan yhteyttä muuhun maailmaan. Koska kielitaito lisää matkustelumahdollisuuksia, se voi myös kasvattaa luottamusta, mikä on havaittu lukuisissa tutkimuksissa ympäri maailman.

Perustavanlaatuisella tasolla voidaan myös todeta, että kielten oppiminen antaa meille mahdollisuuden kommunikoida ja luoda yhteyksiä muihin ihmisiin, ja se auttaa meitä hahmottamaan, että kaikki ovat loppujen lopuksi samassa veneessä. Nämä ovat asioita, joille ei ole koskaan ollut ikärajoja – kielten opiskelua koskevista oletuksista huolimatta.