Kokeisiin lukeminen: 9 vaihetta välttelystä vapauteen
Kokeisiin lukeminen on todellista tunteiden vuoristorataa – jos siihen ei käytä tarpeeksi aikaa, tulee syyllinen olo, ja jos panostaa liikaa, alkaa vihaamaan koko hommaa. Kertaaminen on kuitenkin melko lailla välttämätöntä, sillä jos sen jättää väliin, kokeista tuskin suoriutuu kunnialla.
Listasimme kokeisiin kertaamisen kymmenen vaihetta, jotka kuulostavat varmasti todella tutuilta jokaiselle, joka on joskus käynyt koulua.
1. “Tässähän on aikaa vaikka millä mitalla!”
Opettajasi on kenties ryhtynyt vihjailemaan kokeesta tihenevään tahtiin, ja tiedät sen häämöttävän lähitulevaisuudessa. Vakuutat silti itsellesi, ettei kertaamista kannata aloittaa vielä tässä kohtaa – siitä huolimatta, että pieni ääni takaraivossasi nalkuttaa, kuinka sinun pitäisi suunnitella edes aikataulu tulevalle opiskelulle.
2. “Kai se täytyy aloittaa.”
On aika ryhtyä hommiin. Opettajasi on piinannut sinua asialla jo moneen otteeseen, samoin kuin vanhempasi, mutta nyt jopa kaverisi, joka ei ikinä jaksa lukea, on ryhtynyt opiskelemaan. Tässä vaiheessa on kuitenkin turha stressata sen kummemmin, vai mitä?
3. “Katson vain yhden jakson Netflixiä, ja luen heti sen jälkeen.”
Kukaan, joka on sanonut näin, ei ole oikeasti katsonut vain yhtä jaksoa; pian havaitset, että kertaamiselle omistettu päivä tai viikonloppu on kulunut suosikkisarjaasi toljotellen. Et tiedä solujen rakenteesta yhtään enempää kuin ennenkään, mutta osaatpahan ainakin kertoa, kuinka Breaking Bad päättyy.
4. “Ei näin hyvällä säällä voi jäädä kotiin lukemaan.”
Keli ei koskaan ole kokeisiin kertaajan puolella: aurinko ryhtyy paistamaan juuri silloin, kun tarkoituksena oli päntätä koealuetta. Uskottelet ehkä itsellesi, että voit lukea myös ulkona, mutta syystä tai toisesta lopputulos on se, että löydät itsesi aurinkoa ottamasta tai jäätelöostoksilta.
Kun olet palannut sisätiloihin, keksit aina vain uusia tapoja vetkutteluun. Esimerkiksi Youtube on yhtäkkiä täynnä äärettömän mielenkiintoisia videoita.
5. “Mitä oikein kuvittelin, kun tein tätä aikataulua?”
Ajatus vaikutti alun perin todella fiksulta, mutta kun palaat opiskeluaikataulusi äärelle pitkällisten ruskettumisyritysten jälkeen, katumus iskee. Kokeet lähestyvät pelottavaa tahtia, ja etenemistahtisi on aivan yhtä pelottava – mutta huonolla tavalla.
Onneksi et kuitenkaan ole ahdingossa yksin, sillä kaverisi ovat varmasti aivan yhtä jäljessä.
6. “Siis mitä, paljonko te ootte jo lukeneet?!”
Mielesi on edelleen suhteellisen tyyni: et ole opiskellut niin paljon kuin alun perin ajattelit, mutta olet kuitenkin kerrannut jonkin verran, ja verkkaisesta tahdista huolimatta edistyt koko ajan.
Sitten erehdyt kysymään kavereiltasi, kuinka paljon he ovat lukeneet. Kun muut alkavat luetella kappaleita ja aihepiirejä, jotka ovat jo käyneet läpi, hiki kihoaa otsallesi ja paniikki valtaa mielen.
7. “En varmana pääse läpi.”
Nyt on tosi kyseessä: joka paikka on täynnä muistiinpanoja ja avoimia oppikirjoja, etkä osaa ajatella muuta kuin matemaattisia yhtälöitä tai saksan kielioppia. Alat muistuttaa jonkin sortin kokeisiinlukurobottia, kun pyrit kuromaan menettämääsi aikaa umpeen ja tuherrat muistiinpanoja niin, että ranne kipeytyy. Laiskottelu on mennyttä elämää.
8. “Voisiko tämä jo loppua?”
Määränpää häämöttää, ja olet (vihdoin ja viimein) siirtymässä loppusuoralle. Elämäsi on yhdistelmä post-it-lappuja, tyhjiä energiajuomatölkkejä ja lyijyn tahrimia käsiä. Olet täysin keskittynyt kokeisiin, mutta et enää pänttää paniikkivaihteella, vaan tilanne alkaa olla hallinnassa – vaikka olosi on edelleen kaikkea muuta kuin itsevarma.
Vedät aina vain uusia kohtia ylitse kertauslistaltasi, ja alat olla täysin tympääntynyt opiskeluun. Sen täytyy tarkoittaa, että olet tehnyt jotakin oikein!
9. “VAPAUS!”
Kun kävelet ulos vuoden viimeisestä kokeesta, olo on melkeinpä autuas. Hyvästi aamuherätykset – olet jälleen vapaa, ja tiedät, että teit (loppujen lopuksi) parhaasi.
Voit kuitenkin olla varma, että sää on jälleen kurja, ja katsoit jo Netflixistä kaiken mielenkiintoisen. Lupaat itsellesi, että ensi vuonna toimit paljon järjestelmällisemmin, vaikka tiedät itsekin, että niin tuskin tapahtuu.