6 syytä, miksi koskaan ei ole myöhäistä oppia uutta kieltä
Tutkimuksissa on todettu useita kertoja, että lapsilla on etulyöntiasema kielten oppimisessa. On siis aivan luonnollista surkutella, ettei kasvanut itse Saksassa italialaisen isän ja kiinalaisen äidin hoteissa ja saanut hyödynnettyä tuota luontaista oppimiskykyä. (Kolmikielisyys olisi ollut aika mukava lähtöasetelma elämässä, eikö totta?)
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kielen opiskelu aikuisena olisi turhaa haaveilua. Et ehkä herää huomenna italian-, saksan- tai kiinantaitoisena, mutta jos lähestymistapasi on oikea ja jaksat omistautua, ei ole mitään syytä, mikset voisi omaksua uutta kieltä. Kaikki on kiinni oikeasta suhtautumisesta.
1. Voit muuttaa odotuksiasi
Jos alat opiskella kieltä aikuisiällä, on epätodennäköistä, että saavuttaisit natiivipuhujan aksentin. Mutta mitä väliä? Sujuva kielitaito tarkoittaa eri ihmisille eri asioita, mutta kuka on väittänyt, että vieraan kielen opiskelussa olisi tavoitteena kuulostaa natiivilta? Opiskelun ideana on kyky kommunikoida muiden ihmisten kanssa, eli älä aseta itsellesi turhan suuria paineita.
Jos ajattelumallisi on tällä hetkellä “haluan sulautua italialaisten joukkoon niin hyvin, ettei kukaan koskaan tajua, että olen – kauhistus – kotoisin muualta”, muuta asennettasi. Esimerkiksi tällaiseksi: ”haluan osata kieltä yhtä hyvin kuin lukioaikoina”, “haluan lukea italiankielisiä kirjoja, jotka ovat vaikeusasteeltaan keskitasolla” tai ”kun olen lomalla, haluan jutella paikallisten kanssa kaupungin piazzalla”. Nämä ovat todella sopivia tavoitteita aikuisille kielen oppijoille.
2. Olet vapaa toimimaan oman mielesi mukaan
Nyt kun olemme muuttaneet ajatuksiasi siitä, mitä kieliopinnoissa onnistuminen tarkoittaa, mietitäänpä kahta opiskelijaa: seitsemänvuotiasta, joka käy viikonloppuisin englannin tunneilla vanhempiensa kuskaamana, ja aikuista, joka opiskelee töiden jälkeen. Mitä luulet – kummalla on kieli paremmin hallussa vuoden kuluttua?
Useimmat veikkaisivat seitsemänvuotiasta, koska lapsen mieli imee tietoa kuin pesusieni. Hän oppii, vaikkei edes yritä, vai mitä?
Toiset löisivät kuitenkin vetoa aikuisen puolesta, koska he tietävät kokemuksesta, että sisu ja motivaatio ovat arvokkaita menetyksen osatekijöitä. Eivätkä he ole väärässä.
Mieti vaikka: Aikuinen on kurssilla, koska hän haluaa opiskella. Hän on maksanut opetuksen omasta pussistaan ja omistanut sille vapaa-aikaansa tai lomaansa. Hänellä on selkeä päämäärä (katso kohta 1), ja hän tietää, kuinka siihen voi päästä. Koska hänellä on päämäärä, hän omistautuu asialle sekä luokassa että sen ulkopuolella ja yllättää itsensä vielä sittenkin, kun vuosi on jo takana.
Ei ole itsestään selvää, että aikuinen oppisi enemmän kuin lapsi, mutta todennäköisyys on todella suuri. Vaikka lapsi olisi kuinka nuori ja mieleltään joustava, hänen on vaikea keskittyä pidempiä aikoja, hän tarvitsee säännöllisiä välipalataukoja eikä hän luultavasti panosta aktiivisesti tunneilla. Entäs sitten aikuisena, kun kielen opiskelu on aidosti motivoiva asia? Ei ongelmia!
3. Sinulla on paremmat edellytykset matkustaa kielen pariin
Varttuneemmalla oppijalla on todennäköisesti parempi taloudellinen tilanne ja sen takia enemmän valinnan vapautta. Ei ole mikään salaisuus, että edistyminen on kaikista nopeinta, kun oppija uppoutuu keskelle uutta kieltä ja kulttuuria. Aikuisilla on usein mahdollisuus lahjoittaa tällainen kokemus itselleen.
Aikuinen saa valtavaa hyötyä siitä, että lähtee ulkomaille opiskelemaan, matkailemaan tai asumaan – olipa kyse sitten lomasta, sapattivapaasta tai eläkepäivistä. Taustalla on jälleen hänen oma valintansa sen sijasta, että opiskelulla täytettäisiin vanhempien tavoitteita. Tämä tarkoittaa, että ulkomailla oleilu kantaa todennäköisesti hedelmää.
4. Pystyt hyödyntämään aiempaa kielitaitoasi
Aikuisopiskelija on jo saavuttanut sujuvat taidot yhdessä kielessä: siinä, jota hän on puhunut koko ikänsä. Vuosikausien juttelu, kirjoittelu ja salakuuntelu on kartuttanut rutkasti tietämystä kielen toimintalogiikasta (vaikkei sitä välttämättä tiedosta). Tämä on todella arvokasta, kun tavoitteena on oppia uusi kieli – erityisesti, jos opiskeltava kieli on sukua kielelle, jonka osaa jo valmiiksi.
Suomen kohdalla sukulaiskielet ovat harvassa, mutta useimmat ovat oppineet kouluvuosina myös englantia ja ruotsia. Kielen opiskelu aikuisena tarkoittaakin sitä, että voit käyttää aiempaa kielitaitoa ponnahduslautana ja etsiä yhtäläisyyksiä kielten sanastosta ja kieliopista. Lisäksi aikuisilla on parempi kyky analysoida kielten välisiä eroja. Tämä on jo itsessään hyödyllistä aktiivisessa kieleen paneutumisessa.
5. Sinulla on vuosien kokemus opiskelusta
Aikuisikään mennessä ihmisellä on roppakaupalla erilaisia oppimiskokemuksia. Kehityit todennäköisesti melko taitavaksi oppijaksi koulutaipaleesi aikana, ja lisäksi olet omaksunut myöhemmin lukuisia taitoja, aina renkaan vaihtamisesta ruoanlaittoon, pomon kanssa kiistelyyn ja koiran kouluttamiseen saakka. Voisit helposti kirjoittaa esseen aiheesta ”Opin kaikista parhaiten, kun…”
Tietoisuutta omista ajattelustrategioista ja oppimisesta kutsutaan metakognitioksi, ja se on mahtava työkalu uuden kielen opiskelussa. Kieltä voi omaksua lukuisilla eri tavoilla, aina viikoittaisista oppitunneista ulkomailla järjestettävään kielikurssiin saakka (ja kyllä, kielen voi oppia vuodessa!). Siinä missä lapsi ei vielä tiedä, miten oppii parhaiten, aikuinen voi hyödyntää aiempia kokemuksiaan ja valita itselleen sopivan oppimismenetelmän.
6. Sinulla on perspektiiviä
Sinulla ei ole valttikorttina ainoastaan motivaatiota ja opiskelutaitoja, jotka lapselta puuttuvat: osaat myös tarkastella asioita toisenlaisesta perspektiivistä.
Tiedät, että elämä on matka ja kielen oppiminen on vain yksi tapa – kenties yksi parhaista – tehdä tuosta matkasta hieman kiehtovampi. Se raottaa ovea uuteen kulttuuriin, luo uudenlaista näkökulmaa elämään ja antaa sinulle mahdollisuuksia kommunikoida ihmisten kanssa uusilla, kiehtovilla maailmankolkilla. Kieli on työkalu, jolla voit saavuttaa mahtavia asioita, eikä sinun tarvitse osata sitä täydellisesti, ennen kuin siitä on sinulle hyötyä.