Haastattelussa Ida Paul, Harvardissa opiskeleva laulaja-lauluntekijä
EF sai tilaisuuden haastatella suomalaista laulaja-lauluntekijä Ida Paulia. Suomessa Paul on tunnettu Kalle Lindrothin kanssa tehdyistä kappaleista Parvekkeella, Kun tää loppuu ja Kupla. Menestyksekäs musiikkiura ei kuitenkaan ole Ida Paulin ainoa saavutus, sillä hän suorittaa samaan aikaan tutkintoa amerikkalaisessa huippuyliopisto Harvardissa.
Millaista on opiskella Harvardissa ja tehdä samaan aikaan uraa artistina? Siitä saimme selvää kysymällä:
1. Moi Ida! Olet kotoisin Tammisaaresta, mutta opiskelet nyt Yhdysvalloissa. Miten tiesi vei sinne?
Asuin ala-asteella vuoden Yhdysvalloissa ja, vaikka nuori olinkin, se vuosi teki muhun vaikutuksen. Muutettuamme Suomeen tiesin, että joku päivä mun on muutettava takaisin Jenkkeihin.
Tuo haave säilyi yli kymmenen vuotta, ja kun lukiossa aloin miettimään yliopistovaihtoehtoja, tiesin, että tämä hetki elämässäni on oiva tilaisuus lähteä ulkomaille. Lisäksi haaveena olisi toteuttaa artisti- ja lauluntekijäuraani myös Jenkeissä.
2. Mitä opiskelet tänä vuonna?
Yhteiskuntaoppia (johon kuuluu muun muassa poliittista teoriaa ja filosofiaa), luovaa kirjoittamista, statistiikkaa ja psykologiaa. Valitsin pääaineekseni juuri viime viikolla kaksoistutkinnon yhteiskuntaopin ja sukupuolentutkimuksen tieteenaloilla. Sivuaineekseni valitsin ”teatteri, tanssi ja media” -nimisen linjan.
3. Millainen prosessi yliopistoon haku Yhdysvaltoihin oli?
Todella kokonaisvaltainen ja pitkä. Noin vuoden ajan kokosin lukuisia suosituksia, todistuksia ja näytteitä harrastuksistani. Lisäksi kirjoitin esseitä, kävin haastatteluissa ja lukuisissa SAT-kokeissa.
Hakuprosessissa yliopistot haluavat tietää koulumenestyksen lisäksi, mikä motivoi opiskelijoita ja millaisia heidän intohimonsa ovat. ”Leadership” eli johtajuus on nykyään myös varsinainen trendisana, ja monet työnantajat ja koulut hakevat ihmisiä, jotka eivät pelkää vastuun ottamista suurissakaan ryhmissä.
4. Millaista Harvardissa opiskelu ja Jenkeissä asuminen on ollut?
Opiskelijoiden keskuudessa ”Harvard-kupla” on vakiintunut termi, joka viittaa siihen, miten vaikeaa on irtautua kampuskeskeisestä elämästä ja nähdä muutakin kuin koulukavereita ja kampuksen tiloja. En siis voi sanoa tietäväni, millaista Yhdysvalloissa asuminen ylipäätään on, Harvard kun on niin kauhean pieni osa niin valtavaa maata.
Elämä täällä on aika nopeatempoista: ihmisillä on koulutöiden lisäksi meneillään usein muita duuni- ja/tai harrastusjuttuja, jotka vievät paljon aikaa. Jos viikonloppuna iskee bilefiilis, on kampuksella meneillään aina niin paljon, että omanlaiset juhlat löytyvät aivan varmasti.
Kun mahdollisuuksia on paljon, täytyy usein pysähtyä miettimään, mikä on loppujen lopuksi oikeasti itselleen tärkeää. En halua herätä muutaman vuoden päästä ja katua sitä, etten ottanut kaikkea irti näin hienosta mahdollisuudesta.
5. Voisitko kertoa meille, mikä on ollut parasta tai yllättävintä yliopistoelämässä Harvardissa?
Parasta ovat olleet ihmiset, joihin olen tutustunut. Olen tehnyt duunia tosi lahjakkaiden tyyppien kanssa; koska Harvard on lähellä NYC:ia ja Berklee-musayliopistoa, olen tavannut monia inspiroivia taiteilijoita ja musiikkialan osaajia myös koulun ulkopuolella. Harvardin tapahtumissa käy puhumassa myös uskomattomia vieraita: esiintyjävierailijoista ensimmäisinä tulevat mieleen Rihanna, Misty Copeland ja Elton John.
Yllättävintä oli se, miten radikaalisti arkeni muuttui verratuna elämääni Suomessa. Maraton-kirjoitussessiot studiossa ja keikkaviikonloput vaihtuivat yhtäkkiä säännölliseen kampuselämään. Tiiviin ja läheisen työporukan tilalle tuli valtava opiskelijakunta, jossa kaveriporukoita on useita omien harrastusten ja töiden mukaan. Merkityksellisten ihmissuhteiden solmiminen vaatii näin suuressa ja kiireisessä yhteisössä aikaa, vaivaa ja kärsivällisyyttä.
6. Puhut monia kieliä, eikö niin? Mitä kieliä osaat ja miten olet pystynyt opiskelemaan niitä kaikkia?
Puhun suomea, englantia, ja ruotsia hyvin sujuvasti, sillä kasvoin kaksikielisessä perheessä ja pääosin ruotsia puhuvassa kaupungissa. Venäjää opin myös erittäin nuorena, sillä lapsenvahtini puhui pelkästään venäjää. Yläasteella ja lukiossa opiskelin ranskaa ja vähän kiinaa (joista jälkimmäistä en tosin osaa enää ollenkaan).
Olen tosi onnekas, sillä vanhempani laittoivat minut useampaan kielikylpyyn ihan pienenä. Osaan parhaiten ne kielet, joita en koskaan kokenut ”opiskelevani”.
7. Mitä hyötyä laajasta kielitaidostasi on ollut?
Laaja kielitaito on tietenkin auttanut matkustellessa ihan käytännön asioissa, kuten kuulumisten vaihdossa tai reittiohjeiden tiedustelussa. Lisäksi olen pystynyt solmimaan ihmissuhteita laajemman ryhmän kanssa, ja ystävystynyt myös ihmisiin, jotka eivät puhu kotikieliäni.
Yleisemmällä tasolla uskon, että kielet ovat tärkeä osa eri kulttuurien ja maailmankatsomusten ymmärtämistä, sillä kieli muokkaa asenteitamme. Lisäksi laaja kielitaito on saanut minut arvostamaan suomen kieltä, sillä sen runollisuus hämmästyttää niin usein musiikkia tehdessä. Kaikessa harvinaisuudessaan kieli on tärkeä osa Suomen historiaa ja suomalaista identiteettiä.
8. Musiikkiuran ja haastavien yliopisto-opintojen yhdistäminen kuulostaa työläältä. Miten olet onnistunut siinä?
Vaikka rakastan Yhdysvaltoja, koulun yhdistäminen musiikkiuraani on ollut erittäin haastavaa. Pidän hyvin todennäköisenä sitä, että pidän jossain vaiheessa useammankin välivuoden, jotta voin tehdä keikkoja ja kirjoittaa uutta musaa sekä täällä että Suomessa.
Harvard on kuitenkin avannut uusia hienoja mahdollisuuksia keskittyä myös muihin taiteenaloihin, kuten näyttelemiseen ja tanssiin. Koska intohimoni on juuri esiintyminen, tuntuvat esseiden kirjoittelu ja kokeisiin pänttääminen työläiltä.
9. Millaisia suunnitelmia ja projekteja sinulla on tiedossa tänä vuonna?
Tänä lukuvuonna sain roolin näytelmästä Pirates of Penzance, jonka näytökset loppuivat hiljattain. Olen tapahtumatuottajana myös koulukaverini itse sovittamassa omassa esityksessä, ja haluaisin jatkaa tuottamisen parissa myös ensi lukukautena.
Haluan kehittyä kirjoittajana muutenkin kuin popmusiikin saralla: olen nyt kiinnostavalla novellinkirjoituskurssilla ja tavoitteenani olisi myös jossain vaiheessa kirjoittaa ja säveltää musikaali. Kehitän aika spontaanisti uusia projekteja, jotka vaihtelevat vuosi vuodelta. Taiteilijana on ihan hyvä pysyä joustavana ja avoimena uusille ideoille ja hankkeille.
10. Elämäsi kuulostaa unelmien täyttymykseltä. Mitä haaveita sinulla on vielä tulevaisuuden varalle?
Tavallaan päästyäni Harvardiin ja allekirjoittettuani sopparit Warner Musicin kanssa mietin hetken että ”mitäs nyt tehdään”. Olin saavuttanut ne asiat, mistä olin haaveillut kuusivuotiaasta asti. Ei mennyt kuitenkaan kauaa, ennen kuin kohtasin täysin uusia haasteita, ja uudet tavoitteet ja unelmat tulivat entisten tilalle.
Muutettuani Jenkkeihin tajusin, miten paljon minun on edelleen tehtävä töitä saavuttaakseni sen tason, jolla haluan biisintekijänä ja artistina olla. En usko että kukaan on ikinä ”valmis”. Kaikista parasta elämässä onkin löytää uusia tapoja toteuttaa itseään ja vaikuttaa omaan ympäristöön yhä positiivisemmin.
11. Monet suunnittelevat ulkomaille lähtöä, haluaisivat oppia puhumaan kieliä sujuvasti ja opiskella ulkomailla. Millaisia terveisiä haluaisit lähettää heille kaikille?
Kielen oppiminen tai ulkomaille lähtö vaatii rohkeutta ja heittäytymiskykyä. Jos johonkin niin avartavaan, mutta toistaalta myös tuntemattomaan juttuun uskaltaa lähteä messiin, huomaa usein ylittävän itsensä aivan uudella ja palkitsevalla tavalla. Tsemppiä kovasti kaikille, jotka haastavat itseään uusilla kielillä ja kokemuksilla!