Englannin kielen lyhyt (tai ei ainakaan kovin pitkä) historia

Englannilla on 1,6 miljardia puhujaa ympäri maailman, ja se koostuu noin 750 00 sanasta. Mutta oletko koskaan miettinyt, miten englannista tuli se mahtavan monivivahteinen ja ilmaisuvoimainen kieli, jollaisena se tänä päivänä tunnetaan – millainen on englannin kielen historia?

Toisin kuin kielet, jotka ovat syntyneet tietyssä valtiossa (tai tietyllä maantieteellisellä alueella), englanti sai alkunsa rajojen ylityksistä ja valloituksista. Se on poiminut sanoja ja vaikutteita toisista kielistä matkan varrella ja muuttanut muotoaan levitessään maailmalla. Sen kehitys alkoi noin 1 600 vuotta sitten, ja prosessi on yhä käynnissä.

Anglosaksinen yhteys

Englannin kielen historia sai alkunsa – yllätys, yllätys – alueelta, joka tunnetaan tänä päivänä Englantina. Kieli alkoi muotoutua, kun Britteinsaarille saapui Keski-Euroopasta anglosaksiheimoja vuoden 400 paikkeilla. Heidän kielensä, joka tunnetaan nykyisin muinaisenglantina, omaksuttiin nopeasti yleiskieleksi tuossa verrattain syrjäisessä Euroopan kolkassa.

Vaikka muinaisenglannin ymmärtäminen on nykyihmiselle hankalaa, se loi vankan perustan kielelle, jota tänä päivänä puhumme. Monet englannin keskeiset sanat, kuten be, strong ja water, ovat peruja muinaisenglannista.

Jos viikingillä on veitsi, juokse!

Viikinkivalloitusten myötä muinaisenglanti sekoittui viikinkiheimojen kielen eli muinaisnorjan kanssa. (Viikingit olivat pohjoismainen heimokansa, joka ryöväsi tiensä läpi Pohjois- ja Luoteis-Euroopan 1000–1200 vuotta sitten.) Englanti omaksui muinaisnorjasta yli 2 000 uutta sanaa, joihin kuuluivat muun muassa give, take, egg, knife, run, husband ja viking.

Ranskalaista maustetta

Vaikka englantia puhuttiin Britteinsaarilla vuoteen 1000 mennessä jo laajalti, normannien tunkeutuminen alueelle teki ranskasta vallan ja kuninkaallisten kielen. Muinaisenglanti jäi siis maaseudun rahvaalle, eikä sitä pidetty erityisen hohdokkaana. Englannin kielen historia ei kuitekaan alkanut junnata paikallaan, vaan kieli jatkoi kehittymistään ja otti omakseen monia ranskan ja latinan sanoja 1000–1400-luvuilla; joukossa oli useita arkisia sanoja, kuten city, beer, people ja fruit, sekä puolet kuukausien nimistä.

Kun ranskasta omaksuttiin ja sopeutettiin englantiin uusia sanoja, kielestä tuli entistä hienostuneempi. Se sai nimittäin täydennystä erilaisista abstrakteista käsitteistä – sellaisista, kuin justice ja liberty.

Alligaattori söi koiranpentuni

Kun Englanti ja Ranska olivat päättäneet satavuotisen sotansa ja Ranskan valtakausi Britteinsaarilla sai taistojen myötä loppunsa, englannin kieli nousi 1500–1600-luvuilla jälleen vaikutusvaltaiseen asemaan. Se sai lisävauhtia englanninkielisen kulttuurin ja kirjallisuuden kehittymisestä, jonka kärkimies oli William Shakespeare – kenties ylistetyin runoilija ja näytelmäkirjailija kautta aikojen.

Shakespearen vaikutus englannin kielen ja maan ainutlaatuisen, yltäkylläisen kulttuurin kehittymiseen on niin suunnaton, ettei sitä voi edes hahmottaa kunnolla. Kynäniekka keksi kertoman mukaan ainakin 1 700 uutta sanaa, joihin kuuluivat muun muassa alligator, puppy dog ja fashionable, ja raapusti siinä sivussa maailmankuuluja klassikoita, kuten Hamletin sekä Romeon ja Julian.

Sanatiedettä

Siinä missä Shakespeare vakiinnutti englannin aseman kulttuurisesti merkittävänä ja vivahteikkaana kielenä, vauhdilla kehittyvä tiedemaailma alkoi muuttaa englantia 1800–1900-luvuilla – se vaati nimittäin uusien sanojen keksimistä. Tuolloin saivat alkunsa muun muassa gravity, acid ja electricity. Koska suuri osa tieteellisistä edistysaskeleista otettiin juuri englanninkielisessä maailmassa, tiedeseikkailut kulkivat käsi kädessä kielen evoluution kanssa.

Englanti matkaa maailmalle

Englannin kieli alkoi levitä maailmalle nopealla tahdilla vasta siinä vaiheessa, kun Britanniasta tuli tuntemamme maailman – tai ainakin Maa-planeetan – siirtomaavaltias. Varhaisella 1900-luvulla Britannia oli ottanut valtaansa neljänneksen maailmasta, Aasiasta Afrikkaan saakka, ja hankkinut itselleen yli 400 miljoonaa uutta alamaista.

Sen ohella, että siirtomaakausi levitti englannin laajalle, se johti useisiin aluekohtaisiin englannin versioihin ja murteisiin. Tämä puolestaan sai aikaan – arvasitkin jo varmaan – uusia sanoja! Esimerkiksi sana barbeque napattiin Karibian alueelta ja zombie Afrikasta.

Sanakirja pelastaa

Englannin nopeasta leviämisestä seurasi ongelma: kuinka varmistua siitä, että kieli pysyy ymmärrettävänä? Pulma ratkaistiin Oxford English Dictionary -nimisellä kieliraamatulla, jonka ensimmäinen painos julkaistiin vuonna 1884. Se standardoi englannin sanojen kirjoitusasun ja piti huolta, että englannin puhujat voivat (yrittää) ymmärtää toisiaan ympäri maailman.

Nykyisin Oxford English Dictionary koostuu 20 osasta (ja yli 21 000 sivusta sanakirjamääritelmiä!), ja sen jokaista uutta painosta kootaan vuosikymmeniä. Sanakirjan verkkoversioon lisätään kuitenkin uusia sanoja monta kertaa vuodessa.

OMG ja muita 2000-luvun hienouksia

Jatkona edelliseen: englannissa on mahtavinta se, että kieli kehittyy yhä! Olipa puhe sitten paikallisten murteiden ja slangin muotoutumisesta toisistaan kaukaisissa maailmakolkissa – kuten Yhdysvalloissa, Etelä-Afrikassa ja Uudessa-Seelannissa – tai vaikkapa uuden tekniikkasanaston omaksumisesta (selfie oli ”vuoden sana” vuonna 2013), englanti on jatkuvassa muutostilassa. Kieleen hyväksytään uusia sanoja keskimäärin tuhat vuodessa, ja tämä lukema kattaa vasta sanat, joita pidetään riittävän tärkeinä Oxford English Dictionaryn verkkoversioon!

Mitkä ovat omia suosikkejamme viime vuosien sanastopäivityksistä? Ainakin food baby, jossa on kyse turhan suuren aterian turvottamasta mahasta, OMG eli “oh my God” ja phablet, joka on hassu yhdistelmä sanoista ja phone ja tablet. Sillä tarkoitetaan sellaista suurta puhelimen ja tabletin välimuotoa, josta saatat parhaillaan lukea tätä artikkelia.