10 hauskaa faktaa maailman kielistä

Jos maailman kielet laskisi yhteen, tulos olisi arvioiden perusteella noin 7 000. Tuo joukko on varsin kirjava. Mukana on esimerkiksi mandariinikiina, jota puhuu äidinkielenä lähes miljardi ihmistä, sekä yli 200 keksittyä kieltä, kuten J. R. R. Tolkienin haltiakieli. Sillä on huomattavasti rajallisempi käyttäjäkunta kuin kiinalla: kieltä puhuvat ainoastaan haltiat ja Tolkienin eeposten vannoutuneet ihailijat.

Ihmisten itseilmaisun kirjo on siis valtaisa, mikä tarkoittaa, että kieltemme paljoudesta löytyy myös monia hauskoja faktoja. Kokosimme kymmenen suosikkiamme.

1. Onomatopoeettista vain omalla maalla

Vaikka oman kielen onomatopoeettiset (ääntä muistuttavat) ilmaukset kuulostaisivat täysin luonnollisilta, niitä ei välttämättä tunnisteta muualla.

Esimerkiksi saksien leikkaava ääni on englannissa snip snip,  mutta japanissa sitä kuvataan sanoilla chocki chocki. Turkkilaisten mielestä auton äänitorvesta kuuluu düt düt eikä tööt tööt, ja koreassa juna sanoo chik chik pok pok, vaikka meikäläiset kuvaisivat ääntä ilmaisulla tsuk tsuk.

Myös eläinkunnan puolelta löytyy useita esimerkkejä. Afrikaansin kielessä mehiläisten ääntä kuvataan ilmaisulla zoem-zoem (toisin kuin englannissa, jossa sana on buzz), ja bengalissa lehmän äännähdys on hamba (ei ammuu). Myös vanha kunnon kukkokiekuu saa hyvin erilaisia muotoja: englanniksi se on cockadoodle-doo, katalaaniksi co-co-ro-co, saksaksi kikeriki ja kiinaksi goh-geh-goh-goh.

2. Pitkästä virsi kaunis

Englannista löytyy lukuisia sanahirviöitä, joiden ulkoa opettelu vaatii melkoista muistamiskykyä.

Yksi usein mainittu esimerkki on antidisestablishmentarianism (ajattelutapa, jonka mukaan valtion ja kirkon yhteyttä ei pitäisi purkaa). Pseudopseudohypoparathyroidism viittaa tiettyyn kilpirauhasen häiriöön, ja joistakin sanakirjoista löytyy jopa Maija Poppasen kehittämä supercalifragilisticexpialidocious-sana. Mielenkiintoista kyllä, pitkien sanojen kammoa kutsutaan ei-niin-ytimekkäästi nimellä hippopotomonstrosesquipedaliophobia.

Mutta onko ylipitkillä sanoilla mitään arvoa? Riippuu näkemyksestä. Jos vastasit ei, sinun on kuitenkin syytä tietää, että vähäpätöiseksi luonnehtimista kuvataan englannissa sanalla floccinaucinihilipilification.

3. Monenmoisia aapisia

Suomen aakkosissa on 28 kirjainta, mutta monissa muissa kielissä tilanne on aivan toinen.

Esimerkiksi Papua-Uudessa-Guineassa puhuttava rotokas pohjautuu vain 11 kirjaimeen, mikä tarkoittaa, että sen aakkosto on lyhin maailmassa. Eniten kirjaimia löytyy puolestaan kambodžalaisesta khmerin kielestä, jonka aakkoset rakentuvat 74 merkistä.

4. Merkillinen kieli

Kiina (mandariini-/kantoninkiina) sisältää 50 000 kirjoitusmerkkiä. Jos aiot painaa jokaisen muistiisi, tarvitset siis melkoisen tornin opettelukortteja.

Älä kuitenkaan huolestu, jos harkitset kiinan opintoja: esimerkiksi sanomalehden lukeminen vaatii vain 2 000 merkin osaamista. (“Vain” on tosin tässä yhteydessä hieman kyseenalainen sanavalinta.)

5. Mikä oli ensin?

Kysymykseen maailman vanhimmasta kielestä ei oikeastaan pysty vastaamaan, koska pelkkään suulliseen kommunikaatioon perustuneita kieliä ei voi laskea mukaan. Ensimmäiset kielet, joista on säilynyt kirjallisia merkintöjä, ovat kuitenkin heprea, sanskrit, sumeri ja baski.

6. Luovia kielipäitä

1600-luvulta alkaen maailmassa on kehitetty yli 200 keinotekoista kieltä. Monen taustalla ovat filosofit, jotka ovat kehitelleet kieliä omaksi ilokseen. Modernimmat keksityt kielet, kuten haltiakieli, klingon, na’vi ja dothraki on sen sijaan laadittu populaarikulttuuria ja liiketoimintaa ajatellen.

7. Riimitiimin ulkopuolella

Englannin kielen yleisin kirjan ja vokaali on E. Tavallisin konsonantti on R, mutta tästä huolimatta englannista löytyy enemmän sanoja, jotka alkavat kirjaimella S.

Eräs kielen hauskoista piirteistä ovat myös lukuisat sanat, jotka eivät rimmaa minkään kanssa. Näihin kuuluvat muun muassa silver, bulb, angel, month, purple, hungry ja wasp.

8. Synonyymien riemujuhla

Joissakin kielissä on kulttuurille ominaisia käsitteitä, joiden olemusta ei saa vangittua yhdellä sanalla. Niille on siis kehitetty lukuisia synonyymeja. Kuuluisin esimerkki ilmiöstä ovat inuitti- ja jupik-kielet, joissa on useita lumeen viittaavia sanoja.

Albanian kielessä on 27 termiä, jotka merkitsevät viiksiä (esimerkiksi dirs ur, jolla viitataan teinipoikien ensimmäisiin kasvohaituviin). Somalissa taas on 43 synonyymia kamelille, ja Havaijilla voi puhua bataateista 108 sanalla. Banaanille on 47 vaihtoehtoista termiä, ja sadetta kuvaavia sanoja löytyy jopa 200.

9. Toinen lukusuunta, toinen merkitys

Semordnilap on englanninkielinen termi sanalle, josta muodostuu väärin päin kirjoitettuna toinen sana. (Nokkelaa kyllä, se on itse väärin päin käännetty versio sanasta palindrome eli “palindromi” – termi sanoille, jotka ovat identtisiä etu- ja takaperin luettuina).

Muutamia esimerkkejä englanninkielisistä sanoista, joilla on toinen merkitys väärinpäin kiepautettuna, ovat diaper – repaid, desserts – stressed, evil – live, dog – god, drawer – reward, gateman – nametag ja smart – trams.

10. Viitottuja murteita

Puhuttua kieltä ei voi käyttää ilman jonkinlaista murretta tai korostusta, mutta myös viittomakielessä on erilaisia aksentteja. Tämä johtuu siitä, että viittomat eivät heijasta suoraan puhuttua kieltä. Sen sijaan ne muodostavat oman kielensä, jolla on oma kielioppinsa, slanginsa ja omat vakiintuneet ilmauksensa. Kuurona syntyneiden on siis helppo huomata, onko toinen viittoja kuuro, kuuleva vai vasta viittomakieltä oppinut henkilö.

Amerikassa newyorkilaiset tunnetaan ripeinä viittojina, ja ohiolaiset etenevät leppoisampaa tahtia. Korostukset voivat ilmetä myös erilaisina viittomistyyleinä, kuten hidastettuina viittomina, jotka ilmaisevat venyttelevää puhetapaa.